Halusimme tai emme, betoni on suomalaisen rakentamisen strateginen resurssi. Sen varassa lepäävät sillat, padot, tunnelit, satamat ja stadionit sekä suuri osa julkisesta infrastruktuurista. Siksipä kustannusarvion hankintarivin lisäksi sitä pitää katsoa myös kansallisen kilpailukyvyn, huoltovarmuuden ja toki ilmastovastuun näkökulmasta.
Rakennusalan päättäjille kysymys ei ole siitä, tarvitaanko betonia, vaan miten sitä käytetään tulevaisuudessa tehokkaammin. Miten varmistetaan pitkä käyttöikä, toimitusvarmuus ja elinkaaritalous samalla, kun materiaalin hiilijalanjälkeä pienennetään? Tässä on yksi koko toimialamme tulevan vuosikymmenen keskeisistä kysymyksistä koskien maailman käytetyintä materiaalia.
Modernin teräsbetonin varhaisvaiheet liittyvät ranskalaisiin kehittäjiin Joseph Monier’hin ja François Hennebiqueen. Monier patentoi raudoitetun betonin varhaisen sovelluksen vuonna 1867, ja Hennebique patentoi oman laajemman teräsbetonijärjestelmänsä vuonna 1892.
Suomessa betonin nousu alkoi vähän myöhemmin ja tietysti liittyi teollistumiseen ja sen myötä kaupungistuvaan infrastruktuuriin. 1900-luvun alkupuolella nuori valtio tarvitsi tuotantotiloja, liikennettä, energiaa ja uusia kaupunkirakenteita. Infrarakentamisen puolella yksi keskeisistä hankkeista oli Imatran vesivoimalaitos ja pato. Imatran pato ei ollut vain työmaa, vaan enemmänkin osa myös betonirakentamisen tulevaisuuden mallia. Näytettiin että kyllä meillä pohjoisessakin osataan. Ja niin osattiinkin. Sen jälkeen lukuisat kohteet, kuten Tapiola, Stadikka, Temppeliaukion kirkko ja vaikkapa tuoreempi Amos Rex, ovat vahvistaneet tätä kansallista betonista tehtyä kertomusta.
Myös urheilustadion oli enemmän kuin rakentamisen hanke, se muodostui kansallisen nuoren identiteetin osaksi. Temppeliaukion kirkossa taas materiaalin esteettisyys nousee merkittävämpään rooliin ja Amos Rex taas osoittaa, että betonilla on pysyvä rooli vaativissa tiiviin kaupunkirakentamisen hankkeissa edelleen. Amos Rex palkittiin 2018 vuoden betonirakenteena. Rakennusliike Haahtelan urakassa valmisbetonin materiaalitoimittajana (runko / kupolit) toimi Lujabetoni ja meiltä Miro Harjumäki oli urakassa mukana.
Betoni on edelleen monessa käyttökohteessa ylivoimainen materiaali, kun tarkastellaan kantavuutta, kestävyyttä, paloturvallisuutta ja käyttöikää. Samalla sementin valmistus on päästöintensiivistä. Siksi keskustelu on siirrettävä "hyvä betoni vastaan paha betoni" -keskustelusta rakentavampaan suuntaan. Milloin betonin käyttö on optimaalista ja missä rakenteissa, miten lisätään kierrätettyjen materiaalien osuutta, ja miten hankintaketjua tehostetaan. Ja milloin ei ole perusteltua käyttää betonia.
Kiinassa käytettiin 2010 -luvun alun kolmena vuotena enemmän sementtiä, kuin Yhdysvalloissa koko teollisen vallankumouksen jälkeisenä aikana.
Tässä piilee valtavan ympäristöhaasteen lisäksi myös suomalaisen rakennusalan mahdollisuus. Julkinen sektori hakee yhä useammin ratkaisuja, joissa yhdistyvät kustannus- ja päästötehokkiuus, käyttöikä ja riskienhallinta. Yksityinen sektori etsii samaan aikaan ennustettavuutta, huollettavuutta ja investointien kestävyyttä. Betoni säilyy tässä yhtälössä mukana, mutta sen käytön perusteiden on oltava aiempaa vahvemmat. Betonia on osattava käyttää entistä täsmällisemmin oikeissa kohteissa, tarkalla reseptillä, mitoituksella ja oikealla elinkaariajattelulla.
Betoni pystytti sen Suomen, jonka varassa elinkeinoelämä, liikenne ja energiatalous nyt toimivat. Peräänkuulutamme toimialalle uutta ajattelua, jotta pystymme yhdessä varmistamaan, että sama materiaali vastaa myös tulevan aikakauden vaatimuksiin. Pienemmillä päästöillä, paremmalla resurssitehokkuudella ja nykyistä jämptimmällä pitkän tähtäimen tekemisellä.
Miro Harjumäki, toimitusjohtaja
+358 44 326 9117
miro@bpgroup.fi
Artikkelin pääkuva: Museovirasto, kuvaaja Kanerva Teuvo, 1966
